Joskus asiat eivät mene niin kuin on suunniteltu.
Esimerkiksi meidän muuttomme peruuntui.
Firma perääntyi sitten kuitenkin, viisumit olisivat tulleet kuulemma liian kalliiksi, mikä on uskomatonta ottaen huomioon kuinka suuresta puljusta on kyse.

Mutta joskus käy näin.
Ja onneksi emme olleet vielä ehtineet lahjottaa ja myydä omaisuuttamme pois. Olisi ollut hieman pelkistetysti sisustettu asunto muuten.
Mutta monta asiaa olimme ehtineet jo tehdä, kuten muuttaa väliaikaiseen asuntoon liian kauas poikien koululta, irtisanoa kuopuksen päivähoitopaikan, ja mitäs vielä.

Mutta elämä jatkuu. Sitten kuitenkin.

Ja koska Australia on ollut tähtäimenä alkuvuodesta lähtien me lähdemme sinne kuitenkin.
Maanantaina astumme koneeseen ja vietämme viisi viikkoa seikkaillen pitkin Australiaa ja Uutta-Seelantia. Kaiken tämän jälkeen kunnon irtiotto tulee tarpeeseen ja sen jälkeen on ehkä viisaampi sen suhteen, mihin seuraavaksi...

Että näin.

Kouluasiat etenevät.

Poikien koulun rehtori soitti juuri ja nyt on hieman jo selkeytynyt se miten tulemme hoitamaan Suomen oppimäärän ollessamme melkein kokonaisen lukuvuoden poissa.
En ollut aivan varma onko tämän hoitaminen koulun vai meidän omalla vastuullamme, mutta rehtori kertoi sen olevan koulun vastuulla. Joten kunhan lähtöpäivämme varmistuu ilmoitan sen samoin tein koululle ja poikien opettajat hoitavat opintosuunnitelman pojille ja saamme vuoden oppikirjat mukaamme. (Jepujee, se kuudes matkalaukku tulee siis hyvin tarpeeseen!)

Vielä on avoimena kysymyksenä niin koulun kuin meidänkin osaltamme se, miten tasotestaus hoidetaan jos todella olemme tulossa takaisin vasta kesällä/syyslukukaudelle. Tasotestaus vaaditaan jotta todistukset voidaan kirjoittaa ja pojat siirtää seuraavalle luokalle. Mutta sekin kuulemma on sovellettavissa.
Ja onneksi lapsemme ovat vasta 2. ja 4. -luokkalaisia, sillä näiden vuosiluokkien oppimäärän opettaminen itse tulee vielä olemaan onneksi helppoa. Auta armias jos meillä olisi jo yläkoululaisia...

Mutta jee, To do -listalta sai ruksattua edes yhden kohdan olevan hoidossa. Vähän kerrallaan, vähän kerrallaan...

Ostoksilla.

Äidin luona pohjanmaalla ja paikallisessa kaupassa tein löytöjä. Nyt on jo kolme matkalaukkua hankittuna, ja millä hinnalla! Kyllä nämä kestävät ainakin matkan Australiaan ja takaisin. Vielä muutama laukku pitäisi hankkia.

Stressi - Liian monta hoidettavaa asiaa.

Stressaaminenhan ei sinänsä auta yhtään mitään, mutta sen tuloa on kyllä hyvin vaikea estää. Kun niitä hoidettavia on vain niin kamalan paljon ja päivät ja viikot juoksevat, Kaksi kuukautta on loppujen lopuksi todella lyhyt aika hoitaa kaikki niin että olemme valmiit lähtemään.

Listojen tekeminen on itselleni tunnetusti helpoin tapa saada asiat järjestykseen niin ettei kaikki ole sekasotkuna muutenkin sekavassa pääkopassa. Joten niin myös nyt...

Mitä näin ensi-istumalta tulee mieleen:
- Käynti vakuutusyhtiössä. Paljon kysymyksiä: Kattaako lasten nykyiset vakuutukset ulkomailla asumisen?Millaiset vakuutukset ovat kyseessä siinä vaiheessa kun matkavakuutus ei enää taida kattaa yhdeksän kuukauden ulkomailla oloa?
- Varaston vuokraaminen, mutta tämä tulee kyseeseen vasta hieman myöhemmin kun tiedetään kuinka paljon varastoitavaa tavaraa oikeasti tulee olemaan. Mistä pääsenkin seuraavaan kohtaan...
- Tavaroiden kartoittaminen, kalusteiden sijoittelu sukulaisten nurkkiin, mitä myydään tai lahjoitetaan pois?
- Nyt kun kaupunki on varmistunut, yhteydenotto miehen tuleviin työkavereihin ja kartoitusta mihin kannattaisi Melbournessa muuttaa. Luulenpa että paikallisten vinkit ovat ihan hyödyllisiä.
- Ja sitten tietenkin lasten kouluasioiden hoitaminen, yhteydenotto kouluun. Ja varmistaa, että koulussa tarjolla ESL -tukiopetusta.
- Mitä todella tarvitaan matkaan mukaan? Olemme lähdössä matkaan pelkillä matkalaukuilla, mutta reiluin ylikiloin. Päädyttiin tähän ratkaisuun ihan käytännön syistä.
- Täällä Suomessa yhteydenotto lasten koulun rehtoriin. Kysyä käytännön asioista, miten opinnot suoritetaan. Tai ainakin kysyä kenen kanssa nämä asiat pitäisi hoitaa. Kun Suomen oppivelvollisuus kuitenkin pitänee suorittaa myös...
- Miehelle kansainvälisen ajokortin hakeminen. Itse en välttämättä aio ajaa maassa, jossa ratti on väärällä puolen autoa ja liikenne myös ;)
- Mitä tehdään oman auton kanssa?
- Esikoisen silmälääkäri (ei sinänsä liity muuttoon, mutta 10v pitäisi käydä tarkastuksessa taas.), oma näöntarkastus myös.
- Pankkiasiat kuntoon. Esim. ilmoittaa juurikin ulkomaille muutosta.
- Muuttoilmoitus maistraattiin ja postiin.
- Sähkösopimuksen irtisanominen, nettiliittymän myös.
- Mitä tehdään suomalaisten puhelinliittymien kanssa?
- Matkustusilmoitus ulkoministeriölle.

Ja sitten muuta pähkäiltävää:
- Yritänkö suorittaa omista opiskeluistani kaksi viimeistä kurssia ennen lähtöä? Tai kun ne on pakko aloittaa täällä Suomessa lähdekirjallisuuden vuoksi. Riittävätkö rahkeet? Toisaalta ne veisivät hetkeksi aikaa ajatuksia pois muuttopuuhista.

En tiedä auttoiko listan kirjoittaminen, sillä nyt stressaa entistä enemmän. Tuo lista näyttää todella lohduttomalta ja tekemistä tuntuu riittävän to-del-la paljon! Enkä halua edes listata vielä asioita, jotka pitää hoitaa heti Australiassa...

Mutta ehkä se on asenteesta kiinni. Ja kun hoitaa asioita yksi kerrallaan kuntoon se sutviutuu. Ja onhan ulkomaille muutto iso juttu, joten tottakai sen myötä on paljon myös hoidettavia asioita.

Askel kerrallaan, niinhän se menee. Lokakuussa ollaan lentokentällä, ehkä hieman väsyneitä tästä kahden kuukauden rutistuksesta, mutta uskon tämän kaiken olevan sen arvoista...

Matka alkaa.

Tapanani yksinkertaisesti on dokumentoida elämääni kirjoittamalla ja niin ajattelin tehdä myös nyt kun meidän perheen matka suuntaa kohti Australiaa.

Viisumiprosessi on käynnissä ja me olemme jo ajatuksen tasolla valmistautuneet muuttoon, konkreettinen valmistautuminen käynnistyy vähitellen myös ja tekemistä tuntuu riittävän.
Olen aloittanut helpoimmasta päästä eli lehtitilausten ja kerhojäsenyyksien peruuttamisella, mutta aika paljon on asioita hoidettavana vielä ennen kuin seisomme laukkujemme kanssa lentokentällä.

Matkaan meitä lähtee isäihminen, jonka töiden myötä tämä muutto onnistui, allekirjoittanut äiti-ihminen, joka määränpäässä on kotirouvana, mutta tekee myös sekalaisia kirjoitustöitä Suomeen, 10-vuotias esikoinen, 8-vuotias keskimmäinen ja 5-vuotias kuopus. Maallisen omaisuutemme aiomme kutistaa vain välttämättömimpään, lahjoitamme ja myymme pois kaiken ylimääräisen ja säilömme jäljelle jäävän varastoon odottamaan paluutamme.

Blogi saattaa aluksi olla hiljaisempi, aina ei ole mitään kerrottavaa, mutta kunhan astumme uudelle mantereelle tulee uudesta arjesta varmasti huomattavasti enemmän kirjoitettavaa.